Luostarin Historia
Vuosisatojen ajan Petserin luostari (Pihkovan luolaluostari) oli Viron ortodoksisten kristittyjen, erityisesti setojen, hengellinen keskus. Viron itsenäistyttyä luostari jäi kuitenkin Venäjän puolelle rajaa, minkä seurauksena luostarielämä Viron ortodoksisessa kirkossa vähitellen hiipui.
Ortodoksisen miesten luostarin perustaminen oli pitkään Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen sydämen toive. Vuosien aikana tutkittiin erilaisia mahdollisuuksia hankkeen toteuttamiseksi. Hanke alkoi saada konkreettisen muodon vuonna 2024, kun Athosvuoren Ksenofontoksen luostarin veljestöön kuuluva pappismunkki Damaskinos valittiin Viron ortodoksisen kirkon Haapsalun piispaksi.
Tässä vaiheessa yrittäjä Urmas Sõõrumaa osoittautui korvaamattomaksi hyväntekijäksi. Hänen anteliaan tukensa ansiosta veljestö hankki vuonna 2026 Harjumaalla sijaitsevasta Kiriklan kylästä, noin 40 kilometrin päässä Tallinnasta, maa-alueen tulevaa luostaria varten. Siihen saakka, kunnes luostarin rakennukset valmistuvat, veljestö toimii väliaikaisesti noin kilometrin päässä tulevasta luostaripaikasta sijaitsevalla Üison tilalla, jonka herra Sõõrumaa antoi veljestön käyttöön jo vuonna 2025. Tässä väliaikaisessa asuinpaikassa sijaitsevat nykyisin sekä luostarin kappeli että veljestön asuintilat.
Vuonna 2025 veljestön ensimmäinen munkki, isä Paisios, vihittiin munkiksi (munkkivihkimys), ja vuonna 2026 hänet vihittiin myös diakoniksi. Samana vuonna luostariin liittyi toinen veli kuuliaisuusveljenä.
Rukoilemme, että Jumala siunaisi tämän nuoren veljestön kasvun ja saattaisi luostarin rakentamisen onnelliseen päätökseen.