Luostarin historia
Historiallisesti Petserin luostari oli kauan Viron ortodoksien ja erityisesti setojen hengellinen keskus. Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen luostari kuitenkin jäi Venäjän puolelle, ja luostarielämä Viron apostolisessa ortodoksisessa kirkossa sammui. Ajatus ortodoksisen miesluostarin perustamisesta oli jo pitkään Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen toive, ja erilaisia mahdollisuuksia selvitettiin. Miesluostarin perustaminen konkretisoitui kuitenkin vuonna 2024, kun Athosvuoren Ksenofontoksen luostarin veljestön jäsen, pappismunkki Damaskinos, valittiin Viron ortodoksisen kirkon Haapsalun piispaksi.
Piispa Damaskinoksen suurimpia toiveita oli perustaa miesluostari ja näin välittää Athosvuoren hengellisyyttä myös Viron ortodokseille. Elävä kokemus ja yhteys veljestöön ovat nimittäin edellytyksiä todellisen luostarihengen välittymiselle. Jo valinnan hetkellä piispa Damaskinoksen kanssa kilvoitteli virolainen veli, joka halusi astua munkkien enkelielämään. Veljestölle kuitenkin piti löytää kilvoituspaikka.
Tässä avuksi osoittautui yrittäjä Urmas Sõõrumaa, jonka avulla Kiriklan kylästä Harjumaalta hankittiin vuonna 2026 tontti luostarin rakentamiseksi. Rakentamiseen asti luostari sijaitsee väliaikaisesti noin kilometrin päässä tulevan luostarin tontista Üison maatilalla, jonka Sõõrumaa antoi veljestön käyttöön jo vuonna 2025. Tässä väliaikaisessa talossa sijaitsee nyt kappeli ja veljestön asuintilat.
Vuonna 2025 vihittiin luostarin veljestön jäseneksi ensimmäinen munkki, isä Paisios, ja vuonna 2026 hänet vihittiin myös diakoniksi. Samana vuonna luostarin veljestöön liittyi kuuliaisuusveli. Niin rukoilemme Jumalalta apua veljestön kasvattamisessa ja luostarin rakentamisessa.